Italia äänestää parlamenttivaaleissa helmikuun 24.-25. päivinä. Suurimman poliittisen voiman muodostavat edelleen nukkuvat ja päättämättömät, eikä kansalaisten usko vaikutusmahdollisuuksiinsa ole kovin korkeissa kantimissa. En syytä heitä. Todellista valtaa käytetään laitoksissa, liikepankeissa, kabineteissa, AY-liikkeessä, ja nämä pallit tulevat keikkumaan vasta kun viimeinenkin työtätekevä italialainen on kuollut nälkään tai muuttanut maasta narulla kiinnisidotun pahvisen matkalaukkunsa kanssa..
Vaikka Pravda on kaivanut raflaavaan artikkeliinsa jostain peräkylän baarista muutaman fasistitervehdyksiä kameramiehille esittävän huru-ukon, sai uusfasistiseksi luokiteltu Forza Nuova edellisissä parlamenttivaaleissa vain 0,3% äänistä. Todellinen uusi nousija tulee olemaan koomikko Beppe Grillon johtama populistinen, usein aiheellistakin rötösherrakritiikkiä edustava Viiden tähden liike. Piazzat täyteen vetävä Beppe Grillo ei esiinny televisiossa, mutta muut ehdokkaat eivät voi olla kommentoimatta häntä. Todennäköisesti johtopaikasta kilpailevat jälleen vasemmiston (SEL) kanssa vaaliliitossa oleva Demokraattinen puolue (PD) ja loppukirissä noussut Berlusconi, jonka vaalivalttina on ollut lupaus viimevuotisen kiinteistöveron takaisinmaksusta. Sosiaalisessa mediassa kiertävien parodioiden mukaan Silvo on luvannut myös palauttaa hiukset kaljuuntuneille, ja neitsyyden ex-neitsyille. Berlusconin kanssa vaaliliitossa on tälläkin kertaa viimeaikaisissa puoluetukiskandaaleissa ryvettynyt Pohjoisen Liitto.
Gallupeissa laskusuunnassa olevalle Mario Montin maltilliselle keskustalaislistalle ei odoteta kaksista menestystä, osittain sen takia että Monti oli luvannut pysyä politiikan yläpuolella, mutta ehdolle asettautuessaan hän on joutunut mielistelemään äänestäjiä aivan kuten muutkin. Lisäksi politiikkaan tottumaton Monti on liikuttavan närkästynyt loanheitosta. Montia tukevat kristillisdemokraattinen UDC ja keskustaoikeistolainen FLI.
Kolmas bipolarismin logiikkaa rikkova ryhmittymä on Rivoluzione Civile jonka keulahahmona on palermolainen tuomari Antonio Ingroia. Ryhmää tukevat populistinen Italia dei Valori, molemmat kommunistiset puolueet (ne joilla on vielä työkalut tunnuksissaan) Partito dei Comunisti Italiani ja Rifondazione Comunista sekä Movimento Arancione.
Tärkeimpien koalitioiden lisäksi joissain vaalipiireissä on äärivasemmistolaisia (Partito Comunista dei Lavoratori, Partito Comunista Italiano Marxista-Leninista, Partito di Alternativa Comunista, Partito Comunista – Sinistra Popolare) ja -oikeistolaisia (aiemmin mainitsemani Forza Nuova, CasaPound, Movimento Sociale Fiamma Tricolore, Rifondazione Missina Italiana) listoja. Näillä on lähinnä kuriositeettiarvo.
Näin lähellä vaaleja on galluppien tekeminen kiellettyä, kaksi viikkoa sitten tilanne näytti vasemmalle kallellaan olevalla RAI3:lla tältä:
